Elämän suuria ihmeitä

Iltapäivälle asti mentiin ihan normaalien arkiruutiinien merkeissä, kunnes... Naapuri (mökkiläisiä) tuli ilmoittamaan, että tuolla laitumella on varsa. Oli nähnyt, kun syntyi. Tiedettiin, että tulossa on (tai piti tulla jo), mutta pääsi silti emä täysin yllättämään meidät. Ahkerasti ollaan vointia syynätty, mutta minkäänlaisia merkkejä ei ole ollut havaittavissa, joten ei tuota viitsi tallissakaan seisottaa. Noh ei ole ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinenkään, kun varsa yllättäen tupsahtaa. Hevosethan mieluusti varsovat salaa, jos siihen suinkin mahdollisuus.

Ihan uskomatonta ollut seurata tuon "pikkukoiran" suhtautumista. Vaistoaa, että jotain uutta & ihmeellistä on. Istuu tallissa karsinan oven takana ja vahtii. Yhtään ei vingu, rähise tms., vaan ihan hiljaa kuuntelee ääniä karsinasta. Mikäli ollaan tarkastamassa varsan sekä emän vointia karsinassa, ruokkimassa tms., istuu tiiviisti ovenraossa ja tarkkailee tilannetta herkeämättä. Jännä nähdä, mitä tuumaa, kun pikkuhevonen huomenna tuodaan ensimmäistä kertaa ulos jaloittelemaan, jos suinkin keli vaan sallii.

Taas yksi todiste lisää siitä, miten fiksu koira airis on!

(kuvassa väsynyt tallityöntekijä)