Niitä varmasti tarvitaan, jos omistaa energisen airiksen ja yrittää kasvattaa vaikkapa palkintopelargonioita puutarhassaan. Miten ihmeessä nuo ehtii joka paikkaan?!
Aina on oltava mukana siellä, missä tapahtuu. Kukkia istuttaessa voi nähdä silmäkulmasta, kun risupartainen apulainen pinkoo poispäin "jotakin" suussaan. Yleensä kyseessä juuri hetkeä aiemmin istutettu taimi tai jokin puutarhatyökalu, minkä on hetkellisesti laskenut käsistä maahan. Lisävahinkojen välttämiseksi tulee annettua jotakin luvallista tekemistä/ajankulua (esim. luu tai siankorva). Se pitää tietysti juuri sillä hetkellä haudata odottamaan parempia aikoja pehmeään multaan. Ja mistäs muualta sitä pehmeää multaa löytyy kuin siitä kukkapenkistä, joten taas on yksi taimi katollaan, mikä on aseteltu huolellisesti paikoilleen. Ja kun oikein kovasti touhuaa niin alkaahan sitä toki väsyttämään. Eihän siinä auta mikään muu kuin istahtaa hetkeksi huilimaan. Vaan miten sattuukin, että takapuolen alle osuu huolellisesti asentoon aseteltu kukkanen. Jne. Jne. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin...
Näissä meidän nurkissa ei todellakaan nokonuukaa, sen on elämä elukoiden kanssa opettanut. Tällaista kuitenkin tänään. Säyhtee vaikenee, mutta vain hetkeksi.
Heh, onneksi me ei olla minkään sortin puutarhaihmisiä! Ei muuta kuin kärsivällisyyttä peliin, aika auttaa... ehkä...
VastaaPoistaHeh, ei meilläkään. Näitten elukoiden kanssa tottunut, että kaikenäköistä sattuu ja tapatuu (välillä kaviokkaat kirmaa pihanurmella tms.). Nyt vaan yrittänyt tehdä puutarhan perusraivausta, kun tontti on lähes alkuperäisessä (1900-luvun alku) kuosissaan. :)
VastaaPoista