Aikainen lintu madon nappaa

Kiva treeniaamu. Saidi tuli klo 8 Apun & Veken kanssa Säyhteelle jälkeä treenailemaan. Suunnattiin kodalle, missä maasto kerrassaan ihanteellista ja lääniäkin piisaa. Oman haasteensa toki tuo riistarikkaus. Keltsin kanssa keskityttiin kulmaharjoituksiin, kun olin aiemmin valitellut, etten ole niihin täysin tyytyväinen.

Saidi teki meille suht lyhyen jäljen, missä pari kulmaa sekä jana. Ekan kerran kokeiltiin myös keppiä, ihan lähellä jäljen loppua. Jana meni ok. Ja niissä kulmissakaan ei ollut kyllä nyt mitään ongelmia! Ainoa ongelmatilanne ilmaantui, kun mäen päällä tuuli kääntyi vasten ja joku jälki (ihminen? eläin?) ristesi hyvin läheltä meidän jälkeä. Keltsi lähti seuraamaan väärää jälkeä ja ihan kivenheiton päässä olikin sitten makuu (mejä-kokeen). Näinköhän veri yhä haisi, vaikka kokeet olivat jo 7.6.?! Noh siitä sitten selvittiin kuitenkin oikealle jäljelle ja loppumatka meni ok. Myös kepin ilmaisi! Sen verran yllättäviä juttuja tuli tuossa matkalla eteen, että Saidi teki vielä toisen vastaavanlaisen jäljen. Janan kera sekin, mutta ilman keppiä. Välissä käytiin Apun & Veken kanssa jäljellä. On kyllä tosi opettavaista ja mukavaa seurata koiria, jotka homman jo osaa! Viimeisenä käytiin Keltsin kanssa ajamassa vielä toinen jälki ja se sujui kommelluksitta. Kulmissa ei kyllä tämän päivän perusteella ole mitään ongelmaa, eikä keppien ilmaisunkaan pitäisi sitä tulla tuottamaan.

Treenien päätteeksi laskettiin koirat irti ja saivat kirmata sydämen kyllyydestä. Nahkapojat olivatkin tosi mieluisaa seuraa Keltsiläiselle, kun samankokoisia ja samanlainen tyyli myös leikkiä. Tykkäävät juosta ja kisailla.

Suurkiitos treeniseurasta! Kivempaa jälkihommatkin porukassa kuin yksistään. Ja Keltsiläinen otti kunnon unet kuistilla, kun oli niin hirmuisen kiva jäljestää sekä touhuta Apun & Veken kanssa.

Kotosalla keittiössä otettiin vielä muutama kepin ilmaisu. Nätisti otti häiriöttömässä tilassa kepin suuhun ja toi minulle.