Päästiin tositoimiin, kun eilen veretetyt jäljet olivat vanhentuneet vuorokauden verran. Tillolassa on samat (tai lähes samat) treenijäljet käytössä koko kesän. Paljon erityyppisiä, missä sitten koirat vaihtuvat viikottain ja toki aina katsotaan myös kunkin koiran tarpeisiin sopiva jälki. Tänään tuuli jonkin verran ja aamulla pyyhkäisi kunnon rankkasade (vettä tuli hetkessä 28mm!) tienoon yli. En tiedä, miten se jälkiin vaikutti?
Meillä oli jälki, millä mittaa n. 500m. Nyt lähti matkaan heti alusta asti juuri sopivaa vauhtia. Kerran jouduin ekalla osuudella huomauttamaan, kun teki tarkistuskierroksen yhden kuusen ympäri ja huomasi sitten perässä kävelevän "armeijan", joita olisi pitänyt lähteä ilman muuta moikkaamaan. Hetkellisesti unohti, mitä oltiin tekemässä. Mutta hyvin jatkoi työtään siitä eteenpäin ja loppumatkalla ei enää tarvinut huomautella. Teki matkalla niitä omia, pieniä tarkistuspistojaan lähimpien puiden tms. ympäri, mutta palasi aina takaisin jäljelle. Makaukset merkkasi tarkoin haistelemalla ja jatkoi niistä omatoimisesti matkaa eteenpäin. Kaadolla odotteli tällä kertaa hirvensorkka plus extrana sen alle piilotettuna iltasapuska umpinaisessa rasiassa. Tutki sorkkaa tarkoin, mutta huomasi sitten rasian ja ahneus (tai nälkä) voitti. Täytyy nyt hyödyntää tuota ruokapalkkaa myös mejässä ja toisaalta leikkiä sorkalla kotona, että siitä tulisi jotakin palloon/keppeihin verrattavaa. Syötiin kaadolla sapuska kaikessa rauhassa ja leikittiin hieman sorkalla ennen autolle menoa.
Tänään oli vaihteeksi kiva, kun mukana kulki ihmisiä, jotka eivät koskaan aiemmin nähneet Keltsiä jäljestämässä. Sai taas vähän erilaista katsontakantaa. Koiruus sai kiitosta siitä, kun ajaa jälkeä tosi maavainuisesti. Itse asiassa sanoivat, etteivät ole aiemmin nähneet isoa koiraa, mikä kulkisi noin tarkasti nenä maassa. Huomautettavat asiat olivat (yllättäen) minuun liittyviä eli liinatyöskentely jne. Siinä onkin opettelemista, kun mejä niin erilaista pk-jälkeen verrattuna. Yhteenvetona saatiin varsin kannustava kommentti, että kokeeseen vaan kokeilemaan. Tosi kiva, koska tänään oli tullut sähköpostiin koekutsu. Saatiin siis paikka. Mukava myös siinä mielessä lähteä mukaan, että vaikka viime viikolla oli ihan ok (kun piti tehdä päätös kokeeseen ilmoittautumisesta, huonolla suorituksella en ilmoa olisi tehnyt), oli tänään vielä moninverroin parempi. Noh, kyllä tässä ehtii vielä monta kertaa mennä asiat pieleen tai viimeistään sitten kokeessa, mutta yrittänyttä ei laiteta. Toisaalta eipä meillä ole mitään hävittävääkään.
Itselle suuri ilo on jo se, kun lähdetään treenaamaan jälkeä ja koira syttyy jo pelkästään siitä, että kaivetaan jälkivaljaat + liina esiin. Mieluisaa puuhaa nuo nenähommat ja tasan tarkkaan tietää, mitä ollaan menossa tekemään. Vaan päivästähän tuo tekeminen on kiinni ja se suoritusvarmuus on kehittämiskohde. Enkä kyllä tiedä saako sitä ikinä 100% varmaksi terroristin kanssa? ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti