Ekaa kertaa SATYn kesäleirillä. Paikkana Riuttansalmen leirikeskus Pomarkussa. Leiri kesti viikon, mutta olimme mukana maanantaista torstaihin. Mukana oli iso joukko samanhenkisiä ihmisiä sekä koiria. Kivaa oli, kun Keltsin sukulaisia perheineen oli tullut paikalle liuta. Joukkoon mahtui äitee (Hippa), mummo (Oona), sisaruksia (Korppu, Otto, Rytmi ja Tiuku), täti (Riemu), eno (Turre), setäpuoli (Riski), serkut (Siiri & Bruno) jne. Myös shoppailuun oli leirillä mahdollisuus, kun airisihmisten joukossa koiratarvikeliikkeen omistajat. Kaikennäköistä treenivermettä tulikin hankittua.
Maanantai 27.7.
Saavuimme juuri ennen aamutreenien alkua, joten nopeasti piti päättää, mitä tehdään. Jäätiin pihaan Erikan vetämiin agitreeneihin. Ohjelmassa putken sekä puomin alkeita. Rohkeutta Keltsillä tuntuu piisaavan ja hirmuisen hauskaa touhua sen mielestä muutenkin. Oli myös mukava seurata, miten kokeneemmat agilitykoirat sekä käyttöairis-Aarne treenasivat esteillä.
Iltapäivällä maastoon. Juttelin Leksan kanssa lähestyvästä mejä-kokeesta ja hänkin oli sitä mieltä, että metsäjälkeä ei kannata nyt treeneihin sotkea. Lähdettiin sitten Juhan vetämään peltoryhmään. Jokaiselle koiralle tehtiin lyhyt treenijälki. Meidän jäljellä mittaa vajaa 100m (namut loppuivat kesken.) Askeleet suht tiheään (virallinen askelpituus 70 cm) ja namu jokaiselle askeleelle. Ajettiin jäljet tuoreena sitä mukaa, kun ne valmistuivat. Hitsit, että on vaikea laji ohjaajan näkökulmasta! Lajina enempi tottista kuin jälestämistä. Hyviä oppeja tuli ohjaajalle sekä runsaasti palautetta. Myös käytetyt namut (1/4 Frolicit) olivat surkeita tuon lajin harjoitteluun. Mukava kokemus, vaikka ei lajina "omalta" heti tuntunutkaan. Mutta varmasti voi hyödyntää oppeja myös siinä, jos haluaa jälestystarkkuutta kotipelloilla treenata.
Iltaohjelmana koirien toto-juoksu, missä nimensä mukaisesti vedonlyöntimahdollisuus. Juostava matka oli n. 100 m. Avustaja oli pitämässä koiraa kiinni ja omistajalla oli kaikki keinot sallittu maksiminopeuden saamiseksi. Vuosien saatossa onkin kuulemma nähty, että konstit on monet, heh. Keltsi nukkui autossa, eikä ollut terävimmillään, kun vuoro tuli. Tuolla sporttisella kropalla sekä pitkillä jaloilla pääsee kyllä kovaa, mutta nyt ei huvittanut satkulla ja juoksi ihan vajaateholla. Sijoitus jossain puolenvälin tietämissä.
Tiistai 28.7.
Aloitettiin päivä agilitylla. Aluksi kertauksena putkea ja sitten eteenlähetystä. Ensin yksi este... Sitten kaksi... Seuraavaksi kolme... Ja lopussa vielä neljän esteen sarja. Erika toimi avustajana ja palkkasi lelulla onnistumisista. Lopuksi vielä muutaman kerran puomi. Eka kerta jänskätti hieman, mutta sen jälkeen meni rohkeasti. Itse asiassa tuo rohkeus tuntuu kasvavan kerta kerralta, joten pitää myös niitä kontakteja treenailla alusta asti, ettei innoissaan porhalla vaan ohi. Kontaktialusta pitänee palauttaa taas mieleen klikkerin avulla.
Iltapäivällä Juhan luento aiheesta Kuinka leikitän koiraani? Kerrassaan loistava tietopaketti, minkä jälkeen oli mahdollisuus halukkailla viedä koiransa Juhan kanssa leikkimään.
Leikityksessä näki osviittaa siitä, millainen saalisvietti omalla koiralla on. Halusin Keltsin ehdottomasti mukaan ja nappasin leluksi matkaan paloletkupatukan. Syttyi tulisesti leikkimään, mutta into saaliiseen lopahti aika nopeasti, kun sen itselleen voitti. Ei sinänsä uutta, mutta kovasti heräsi ajatuksia itsellä mm. tottiksen treenaamiseen.
Iltaohjelmana oli arpajaiset, missä useampi kuin joka toinen arpa voitti. Arpajaispalkintoja tuli ihan mukavasti kotiinivietäväksi. Mm. 5 kg säkki koirankeksejä sekä ruokaa, mitä varmasti voi hyödyntää esim jäljellä.
Keskiviikko 29.7.
Aamulla oli mahdollisuus päästä esineruututreeneihin Leksan valvovan silmän alle. Ilman muuta mukaan, koska se on tuntunut minusta hankalalta. Tallottiin aika kapea (n. 20 m), mutta syvä (n. 50 m) alue ruudulle. Kiva oli huomata, että ihan samoilla metodeilla sitä harjoiteltu kuin nytkin. Keltsillä oli pehmohanhi, mikä haetutettiin ihan läheltä ja näkyviltä. Ekalla kerralla ohjaaja sössi suoritusta (laittoi mm. kädet taskuun), joten otettiin uusiksi. Toisella kerralla onnistui hyvin ja luovutti ekan kerran esineen minulle käteen! Palkaksi suurinta herkkua keitettyä maksaa ja autolla vielä aamusapuska.
Iltapäivällä taas Juhan leikitykseen. Halusin kokeilla narupalloa, miten siitä syttyy, kun pallohullu koira kyseessä. Yksi vaihde tuli heti lisää, joskin narupallo ei vaan ollut hyvä lelu, kun siihen ei pystynyt puremaan syvällä sekä pitävällä otteella kiinni. Eikun lelu vaihtoon...
Illalla oli leirinäyttely ja Keltsiläinen pääsi kehään narttujen junnuluokassa. Kirsi Sainion arvio kuului näin:
Kookas narttu, jolla on erinomainen väri ja karvapeite. Hieman kookkaat korvat, jotka ovat hieman matalalle kiinnittyneet. Kauniit silmät ja ilme. Oikea purenta. Hyvä kaula ja säkä. Voisi olla hieman paremmin kulmautunut edestä ja takaa. Vielä hieman pitkä ja pehmeä runko. Hyvä häntä. Liikkuu tasapainoisesti ja esiintyy erinomaisesti.
Eniten huvitti kohta esiintyy erinomaisesti. Sitä todellakin teki, vaikka aiempaa kehäkokemusta ei ole edes yhden mätsärin vertaa. Kiitokset siis kuuluu esittäneelle Katsulle! Olin positiivisesti yllättynyt arvosteluista, vaikka ei meillä sitä yhtä hyvää suurempia tavoitteita näyttelyiden suhteen ole. Harmittaa, kun mittaustulosta ei kirjattu arvostelupaperiin. Terttu mittaili Keltsiä trimmailujen lomassa ja mitta näytti 63 cm, mutta todettiin sen olevan hieman yläkanttiin (epätasainen maa). Meidän veikkaus oli, että 60 cm on varmaan aika lähellä totuutta, kun vieressä olleisiin koiriin verrattiin.
Torstai 30.7.
Päätöspäivälle suunnitellut esineruututreenit vaihtuivat teknisten ongelmien vuoksi (auton akku alkoi temppuilla) leikitykseen, mutta jälkeenpäin ajatellen oikeastaan hyvä niin, kun päästiin vielä kerran Juhan oppiin. Otin leluksi juuttipatukan, mitä itse pitänyt aina tylsänä leluna, mutta koira oli siitä täysin toista mieltä. Leluvalinta osui nappiin! Taisteli tosi intensiivisesti sekä sitkeästi ja kantoi lopuksi saaliin autolle asti hyvin ylpeänä. Sai kovasti kiitosta saalisvietistään. Juha oli aivan loistava kouluttaja, jolta sai paljon ajateltavaa oikean vire- ja tunnetilan luomiseen sekä sen merkityksestä treeneihin. Ja kullanarvoisia vinkkejä jatkoon antoi meille myös Zappan isäntä Hannu, joka oman koiransa treenamisen lisäksi seurasi aktiivisesti myös muiden treenejä. Joskin myös positiivista painetta treenaamiseen saatiin...
Omien treenien lisäksi olin kuunteluoppilaana Suskin tottistreeneissä aina, kun mahdollista. Sieltä tuli lukematon määrä hyviä vinkkejä, harjoituksia yms., joita pystytään jatkossa hyödyntämään. Elokuussahan alkaa tottiskurssi KPKY:n riveissä, mitä odotan innolla. Tänä vuonna omaa lajiskaalaa leirillä rajoitti lähestyvä mejä-koe, mutta siitä huolimatta päästiin tosi moneen juttuun mukaan. Nyt on päässä eräänlainen tietoähky, mikä vaatii varmasti aikaa sulatteluun. Ainakin motivaation sekä oikea viretilan merkitys ovat nyt kristallinkirkkaana mielessä kaikkea treenamista ajatellen, oltiin sitten kentällä tai maastossa. Kiitos siitä kaikille loistaville kouluttajille, joilta saimme runsaasti palautetta.
Tästä on hyvä jatkaa ja yksi asia on täysin varmaa, halutaan myös ensi vuonna mukaan leirille!
Maanantai 27.7.
Saavuimme juuri ennen aamutreenien alkua, joten nopeasti piti päättää, mitä tehdään. Jäätiin pihaan Erikan vetämiin agitreeneihin. Ohjelmassa putken sekä puomin alkeita. Rohkeutta Keltsillä tuntuu piisaavan ja hirmuisen hauskaa touhua sen mielestä muutenkin. Oli myös mukava seurata, miten kokeneemmat agilitykoirat sekä käyttöairis-Aarne treenasivat esteillä.
Iltapäivällä maastoon. Juttelin Leksan kanssa lähestyvästä mejä-kokeesta ja hänkin oli sitä mieltä, että metsäjälkeä ei kannata nyt treeneihin sotkea. Lähdettiin sitten Juhan vetämään peltoryhmään. Jokaiselle koiralle tehtiin lyhyt treenijälki. Meidän jäljellä mittaa vajaa 100m (namut loppuivat kesken.) Askeleet suht tiheään (virallinen askelpituus 70 cm) ja namu jokaiselle askeleelle. Ajettiin jäljet tuoreena sitä mukaa, kun ne valmistuivat. Hitsit, että on vaikea laji ohjaajan näkökulmasta! Lajina enempi tottista kuin jälestämistä. Hyviä oppeja tuli ohjaajalle sekä runsaasti palautetta. Myös käytetyt namut (1/4 Frolicit) olivat surkeita tuon lajin harjoitteluun. Mukava kokemus, vaikka ei lajina "omalta" heti tuntunutkaan. Mutta varmasti voi hyödyntää oppeja myös siinä, jos haluaa jälestystarkkuutta kotipelloilla treenata.
Iltaohjelmana koirien toto-juoksu, missä nimensä mukaisesti vedonlyöntimahdollisuus. Juostava matka oli n. 100 m. Avustaja oli pitämässä koiraa kiinni ja omistajalla oli kaikki keinot sallittu maksiminopeuden saamiseksi. Vuosien saatossa onkin kuulemma nähty, että konstit on monet, heh. Keltsi nukkui autossa, eikä ollut terävimmillään, kun vuoro tuli. Tuolla sporttisella kropalla sekä pitkillä jaloilla pääsee kyllä kovaa, mutta nyt ei huvittanut satkulla ja juoksi ihan vajaateholla. Sijoitus jossain puolenvälin tietämissä.
Tiistai 28.7.
Aloitettiin päivä agilitylla. Aluksi kertauksena putkea ja sitten eteenlähetystä. Ensin yksi este... Sitten kaksi... Seuraavaksi kolme... Ja lopussa vielä neljän esteen sarja. Erika toimi avustajana ja palkkasi lelulla onnistumisista. Lopuksi vielä muutaman kerran puomi. Eka kerta jänskätti hieman, mutta sen jälkeen meni rohkeasti. Itse asiassa tuo rohkeus tuntuu kasvavan kerta kerralta, joten pitää myös niitä kontakteja treenailla alusta asti, ettei innoissaan porhalla vaan ohi. Kontaktialusta pitänee palauttaa taas mieleen klikkerin avulla.
Iltapäivällä Juhan luento aiheesta Kuinka leikitän koiraani? Kerrassaan loistava tietopaketti, minkä jälkeen oli mahdollisuus halukkailla viedä koiransa Juhan kanssa leikkimään.
Leikityksessä näki osviittaa siitä, millainen saalisvietti omalla koiralla on. Halusin Keltsin ehdottomasti mukaan ja nappasin leluksi matkaan paloletkupatukan. Syttyi tulisesti leikkimään, mutta into saaliiseen lopahti aika nopeasti, kun sen itselleen voitti. Ei sinänsä uutta, mutta kovasti heräsi ajatuksia itsellä mm. tottiksen treenaamiseen.
Iltaohjelmana oli arpajaiset, missä useampi kuin joka toinen arpa voitti. Arpajaispalkintoja tuli ihan mukavasti kotiinivietäväksi. Mm. 5 kg säkki koirankeksejä sekä ruokaa, mitä varmasti voi hyödyntää esim jäljellä.
Keskiviikko 29.7.
Aamulla oli mahdollisuus päästä esineruututreeneihin Leksan valvovan silmän alle. Ilman muuta mukaan, koska se on tuntunut minusta hankalalta. Tallottiin aika kapea (n. 20 m), mutta syvä (n. 50 m) alue ruudulle. Kiva oli huomata, että ihan samoilla metodeilla sitä harjoiteltu kuin nytkin. Keltsillä oli pehmohanhi, mikä haetutettiin ihan läheltä ja näkyviltä. Ekalla kerralla ohjaaja sössi suoritusta (laittoi mm. kädet taskuun), joten otettiin uusiksi. Toisella kerralla onnistui hyvin ja luovutti ekan kerran esineen minulle käteen! Palkaksi suurinta herkkua keitettyä maksaa ja autolla vielä aamusapuska.
Iltapäivällä taas Juhan leikitykseen. Halusin kokeilla narupalloa, miten siitä syttyy, kun pallohullu koira kyseessä. Yksi vaihde tuli heti lisää, joskin narupallo ei vaan ollut hyvä lelu, kun siihen ei pystynyt puremaan syvällä sekä pitävällä otteella kiinni. Eikun lelu vaihtoon...
Illalla oli leirinäyttely ja Keltsiläinen pääsi kehään narttujen junnuluokassa. Kirsi Sainion arvio kuului näin:
Kookas narttu, jolla on erinomainen väri ja karvapeite. Hieman kookkaat korvat, jotka ovat hieman matalalle kiinnittyneet. Kauniit silmät ja ilme. Oikea purenta. Hyvä kaula ja säkä. Voisi olla hieman paremmin kulmautunut edestä ja takaa. Vielä hieman pitkä ja pehmeä runko. Hyvä häntä. Liikkuu tasapainoisesti ja esiintyy erinomaisesti.
Eniten huvitti kohta esiintyy erinomaisesti. Sitä todellakin teki, vaikka aiempaa kehäkokemusta ei ole edes yhden mätsärin vertaa. Kiitokset siis kuuluu esittäneelle Katsulle! Olin positiivisesti yllättynyt arvosteluista, vaikka ei meillä sitä yhtä hyvää suurempia tavoitteita näyttelyiden suhteen ole. Harmittaa, kun mittaustulosta ei kirjattu arvostelupaperiin. Terttu mittaili Keltsiä trimmailujen lomassa ja mitta näytti 63 cm, mutta todettiin sen olevan hieman yläkanttiin (epätasainen maa). Meidän veikkaus oli, että 60 cm on varmaan aika lähellä totuutta, kun vieressä olleisiin koiriin verrattiin.
Torstai 30.7.
Päätöspäivälle suunnitellut esineruututreenit vaihtuivat teknisten ongelmien vuoksi (auton akku alkoi temppuilla) leikitykseen, mutta jälkeenpäin ajatellen oikeastaan hyvä niin, kun päästiin vielä kerran Juhan oppiin. Otin leluksi juuttipatukan, mitä itse pitänyt aina tylsänä leluna, mutta koira oli siitä täysin toista mieltä. Leluvalinta osui nappiin! Taisteli tosi intensiivisesti sekä sitkeästi ja kantoi lopuksi saaliin autolle asti hyvin ylpeänä. Sai kovasti kiitosta saalisvietistään. Juha oli aivan loistava kouluttaja, jolta sai paljon ajateltavaa oikean vire- ja tunnetilan luomiseen sekä sen merkityksestä treeneihin. Ja kullanarvoisia vinkkejä jatkoon antoi meille myös Zappan isäntä Hannu, joka oman koiransa treenamisen lisäksi seurasi aktiivisesti myös muiden treenejä. Joskin myös positiivista painetta treenaamiseen saatiin...
Omien treenien lisäksi olin kuunteluoppilaana Suskin tottistreeneissä aina, kun mahdollista. Sieltä tuli lukematon määrä hyviä vinkkejä, harjoituksia yms., joita pystytään jatkossa hyödyntämään. Elokuussahan alkaa tottiskurssi KPKY:n riveissä, mitä odotan innolla. Tänä vuonna omaa lajiskaalaa leirillä rajoitti lähestyvä mejä-koe, mutta siitä huolimatta päästiin tosi moneen juttuun mukaan. Nyt on päässä eräänlainen tietoähky, mikä vaatii varmasti aikaa sulatteluun. Ainakin motivaation sekä oikea viretilan merkitys ovat nyt kristallinkirkkaana mielessä kaikkea treenamista ajatellen, oltiin sitten kentällä tai maastossa. Kiitos siitä kaikille loistaville kouluttajille, joilta saimme runsaasti palautetta.
Tästä on hyvä jatkaa ja yksi asia on täysin varmaa, halutaan myös ensi vuonna mukaan leirille!
Moi! Oli kiva leiri, kiitti seurasta! Me ollaan jo melkein toivuttu ja matka jatkuu pian kohti Itä-Suomea. Laita mulle tekstaria sit kokeesta, jooko? Pistän sulle mun numeron FB:ssä. Tsemppiä siihen siis ihan sikana! Kyl Keltsi hoitaa homman kotiin! Testasin äsken karvapatukkaa Rytmillä, ja se toimi niin hyvin, että nappas mua ylähuulestakin, AUTS!
VastaaPoista