Tänään oli ohjelmassa koiraurheilua ilman koiria. Toisin sanoen kävimme verettämässä huomisia harjoitusjälkiä. Ei mitään täys'mittaisia, mutta sellaisia 200-400m vähän koirasta riippuen. Ja nyt jo sain mahdollisuuden harjoitella kompassia käytännössä, kun yksi jäljistä oli piirretty karttaan kokonaisuudessaan ja siitä piti tehdä tuollainen pidempi. Hyvin onnistui suuntien ottaminen sekä matkan mittaaminen. Ehkä minäkin jotain olen oppinut, vaikka etukäteen tuskaiselta tuntui tuon kapistuksen opettelu. JEE!
Huomenna lähdetään sitten koirien kanssa tositoimiin. Jännityskertointa tuo lisää se, että jäljet ajetaan koemaisesti eli kukaan ei aja omatekemäänsä (tai edes sellaista, missä ollut mukana suunnistamassa), vaan katsotaan, mitä eteen tulee ja koiraan on pakko luottaa 100%:sti. Noh on ne sentään avomerkattuja, joskin eipä siinä matkan varrella ehdi hirmuisesti puita kyttäilemään.
"Missä on tahtoa, siinä on tie" eli kyllä tämä kaksikko vakavissaan mejä-kokeisiin tähtää. Meille huominen on tietyllä tapaa "testijälki". Petra lähtee mukaan jäljelle oppaan roolissa ja saa antaa rehellisen arvion siitä, miten kaukana kokeista mahdetaan olla hänen mielestään. Mikä sujuu, mikä vaatii vielä treeniä? Syksyllä jo vai kenties vasta ensi keväänä? Huomisen jälkeen ollaan toivottavasti viisaampia, miten edetään.
Säyhtee vaikenee, mutta vain hetkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti