Tänään käytiin ajamassa eilen veretetty jälki. Aurinko porotti ja melkoinen helle, kun klo 17 marssittiin Kuivannon metsään. Keltsiläisen jälki oli lyhennetty (mittaa ehkä 300 - max 400m) AVO-luokan jälki eli lähtö, kaksi makuuta ja kaato. Jälki oli vanhentunut n. 21-22h.
Lähti liikkeelle tosi hitaasti ja teki jopa liian tarkkaa työtä ekalla osuudella. Olin suorastaan ihmeissäni, onko minulla mukana sama koira, joka tuppaa yleensä metsässä porhaltamaan vähän turhankin kovaa vauhtia?! Kokeilimme matkalla, miten valtaisat kehut vaikuttavat koiran työskentelyyn. Intoutuuko niistä ja lyö uuden vaihteen silmään? Ei. Pikemminkin häiriintyi ja oli sen näköinen, että "voitteko olla hiljaa, kun teen töitä". Tästä viisastuneena pitäydyttiin loppumatka hillityissä kiitoksissa aina, kun niille aihetta tuli. Harkoissa, kun niitä voi jakaa sekä hyödyntää, kokeessa ei. Makuiden merkkaus ok (nuuhkutteli tarkoin, ei sen kummempia temppuja). Yhdessä kohtaa olin varma, että nyt hukka meidät peri, mutta jälki kulkikin riistapolun yli. Tarkisti molempiin suuntiin pätkän, mutta palasi takaisin jäljelle ja jatkoi matkaansa. Loppua kohti petrasi menoa "kuin sika juoksuaan" ja kolmas osuus kaadolle tultiin varsin mallikkaasti. Sen draivin, jos ottaa heti alusta asti niin avot.
Oppaana sekä ohjaajan henkisenä tukena toimi Petra (Suurkiitos!). Oli tosi hienoa saada ärimmäisen kokenut ja pätevä mejä-ihminen matkaan, joka omaa vielä ilmiömäisen kyvyn lukea koiraa. Sanoi, että heti lähdön jälkeen Keltsi oli jotenkin ihmeissään/hämillään olevan näköinen (häntä kuulemma paljasti). Näinkö veri oli syynä, kun kuukauteen ei olla verijäljellä oltu? Vai hellekö oli puristanut ylimääräiset mehut koirasta? En tiedä. Jälkityöskentely on hyvää ja Keltsi tietää tasan tarkkaan, mitä jäljellä tehdään, mutta suoritusvarmuus on se juttu, missä vielä kehitettävää. Ja sitä ei varmasti tule kuin kokemuksen sekä rutiinin myötä. Hyvänä päivänä pystyy saamaan varmasti tosi hyvänkin tuloksen ja vastaavasti huonona voi ihan yhtä hyvin tulla se hukka. Mutta kokeeseen menemiselle ei sinänsä mitään estettä/riskiä. Ihan miten nyt haluaa edetä.
Ilmoittautumisaika päättyy ensi viikolla. Jos keli tästä viilenee niinkuin ennustettu voisi tehdä vielä yhden harkkajäljen (vaikka lyhyemmänkin) ja päättää sitten siltä pohjalta. Mieli tekisi kyllä lähteä mukaan ihan sillä periaatteella, että tavoite = hyväksytty tulos. Ja kaikki siitä yli = tavoitteen ylittyminen. Kokeessa kuitenkin näkisi ihan eri tavalla tuon kokonaisuuden, missä mennään ja mitkä osa-alueet vaativat vielä treeniä. Ei työ tekemällä lopu sanonta pätee varmasti myös koiran kanssa treenaamiseen. Tässä(kään) lajissa ei voi varmasti koskaan kaikkea osata tai täydellinen olla, joten sitä päivää perfektionistinkaan on ihan turha odotella. Mietitään siis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti