intoa enemmän kuin älyä

Illalla tottisessa teemana istuminen + maahanmeno (paikoillaan ja liikkeestä) sekä luoksetulon loppuasento. Jännä huomata, miten mieluisa paikka Tykkitien kentästä on Keltsille tullut. Ei tahdo pysyä nahoissaan, kun ottaa autosta ja lähdetään kohti kenttää. Puhumattakaan, kun näkee juuttipatukkansa. Huh.

Aloitettiin sillä, että analysoitiin sitä, miksi alkaa edistämään sekä poikittamaan seuraamisessa, kun kierrokset nousee. Osaa kuitenkin liikkeen ja tietää oikean paikan. Lopputulema oli, että paljolti ohjaajan toiminnasta johtuvaa (aika yllättävää, heh) ja toisaalta myös vanhasta poisoppimista tarvitaan. Tokossa olen tottunut mm. pitämään hihnaa oikeassa kädessä, kun tottiksessa olisi huomattavasti toimivampaa pitää vasemmassa. Myös palkka vasemmassa rintataskussa piilossa. Ja tiputtaa hihna kädestä siinä vaiheessa, kun tulee palkkaamisen aika. Olen niin armottoman hidas ja kömpelö tuossa palkkaamisessa, kun koira kuitenkin äärettömän nopea lelupalkalla. Ei kai tässä auta muu kuin kävellä ilman koiraa pihanurmikkoa ympäri ja harjoitella. Poikittamiseen kokeiltiin myös sitä, että käännyin välittömästi vasemmalle ja aloin pyörittämään rinkiä vasemmassa kierroksessa, kunnes tasaantui. Sitten pari askelta luotisuoraan ja palkka. Toimi! Hennalta & Saidilta saatiin taas kullanarvoisia ajatuksia, ideoita sekä vinkkejä! Täytyy myös kokeilla pallopalkkaa seuraamisessa, kun olisi pienempi ja kätevämpi käyttää. Samoin naksutinta tahtoo testata. Sillä saisi myös itselle aikaa palkkaamiseen.

Istuminen ja maahanmeno liikkeenä tuttuja, mutta toki vielä paljon työtä, että saadaan vauhtia sekä varmuutta. Luoksetulon loppuasennossa ei moitteita. Jännä, kun se tuntui aikanaan lähes ylivoimaiselta opetella, mutta niin vaan onnistui. Sitkeyttä, toistoja ja erilaisia vaihtoehtoja kokeillen saadaan varmasti toimiva paketti.

Huvittava juttu sattui, kun lähellä alettiin saalisleikittämään toista koiraa juuttipatukalla. Näytti, ettei heti syttynyt ja sekunnin murto-osassa Keltsiläinen rekisteröi lelun ollen sitä mieltä, että "Toi on mun!". Siinä olisi maalimies ollut ihmeissään (ja vitsit itsellä vähissä), kun meidän terroristi olisi ampunut patukkaan kiinni, hih. Noh pääsi sitten saalistamaan ihan omaa patukkaa, kun otettiin loppuun iloinen luoksetulo. Ja treenit oli tällä kertaa siinä.

On kyllä ollut ihan mielettömän kiva sekä hyödyllinen kurssi. Ainoa, että treffit niin tiuhaa tahtia, ettei välissä ihmeitä ehdi itsenäisesti tehdä. Mutta motivaatio sekä vire kentällä tuntuisi olevan oikein hyvällä mallilla. Yritetään ne myös sellaisina pitää, vaikkakin niiden myötä tekeminen välillä hieman haasteellista omasta mielestäni onkin.