Tänään piiiiiitkästä aikaa lajina PAJÄ, siis ihmisjälkeä Anhavan maastoissa. En edes muista, milloin viimeksi ollaan oltu, kun tuon mejä-kokeen takia tilannetta tietoisesti nollattu. Tein tarkoituksella tauon jälkeen "helpon" jäljen, mittaa n. 100 m, joskin yksi 90-asteen kulma ja pari keppiä tiputin matkalle. Hyvä, lämmin, aurinkoinen keli, eikä tuullut juuri yhtään. Jälki vanheni n. 45 minuuttia.
Omakohtaisesti voin todeta sen, että ei ole vaikutusta sillä, että välissä ajettu verijälkeä ja nyt sitten saappaanjälkiä. Ihan yhtä hyvää jälkityöskentelyä esitti tänään kuin aiemminkin, vaikka jäljestettävä kohde vaihtui. Tai noh, mistäs minä loppupelissä tiedän, vaikka mejässäkin mennään saappaanjälkiä (jokuhan sitä sientä perässä raahaa)? Ekan kepin ilmaisi, ei tosin osannut napata maastossa suuhun tai tuoda minulle. Toisesta mentiin ohi. Kulman meni hienosti. Täytyy nyt tuota keppi-ilmaisua palautella mieliin sekä vahvistaa entisestään ihan erillisenä treeninä. Kaltilta sain taas hyviä vinkkejä siihen (Kiitos!). Olen ollut liian flegmaattinen sekä äänetön niissä(kin) treeneissä. Enemmän kannustusta sekä kehua peliin niin tulee varmuutta siihen, mitä keppien kanssa tehdään...
Ensi viikolla alkaa kauan odotettu tottiskurssi (jee!). Lisäksi mietin kuumeisesti, mihin mejä-kokeeseen voitaisin vielä tällä kaudella päästä. Parikin vaihtoehtoa on mielessä, mitä pitää kartoittaa. Tekisi kovasti mieli vielä toinen koemainen treeni vetää, vaikka samanlaisesta suorituksesta en uskalla edes haaveilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti