Maanantain-tiistain välisenä yönä Keltsi herätti neljän pintaan vinkumalla kovasti. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt on jostakin kipeä tai vähintäänkin vatsa aivan sekaisin. Eikun alakertaan laskemaan koiruus pihalle. Syöksyi suorinta tietä kuistin alle ja alkoi kaivamaan vimmatusti. Sain houkuteltua takaisin sisälle, mutta oli tosi levoton ja pyrki vaan takaisin ulos. Aamun valjetessa seurasin koiran touhuja ja laskin 1 + 1. Aavistukseni vahvistui, kun kurkkasin kuistin alle. Siellä oli oikein hieno pesä, missä köllötteli kaksi "pentua" - kaksi vinkulehmää, toinen kelta-musta ja toinen musta-valkoinen. Niitä oli siis yölläkin hirmuinen hätä mennä hoitamaan. Nyt ymmärrän, miksi koiruus oli jo edellisenä päivänä vähän "outo". Yleensä leikkii intopiukeana lehmillä, mutta tällä kertaa katseli kyräillen alta kulmiensa, kun niitä heitti. Haki kyllä, mutta vei äkkiä piiloon. Noh kukapa tykkäisi, jos pentuja viskellään? Sain napattua lehmät parempaan talteen ja keräsin samalla muutkin lelut näköpiiristä pois. Olkoon nyt hetken ilman niitä ja lisätään aktiviteetteja niin eiköhän nuo pentuhommat äkkiä unohdu.
Espoon vieraat kävivät ja toivat Keltsille oman rottafarmin (musta, valkoinen ja harmaa) sekä marsun Ikeasta. Kiva nähdä, miten kova juttu nuo ovat esineruudussa sekä palkkana muutenkin.
Illalla käytiin KPKY:n tottiskentällä. Kurssin pitäisi alkaa pian, joten katsoin paremmaksi mennä tutustumaan ympäristöön ennakkoon. Eka kerta uudella/vieraalla kentällä ollut Keltsille aina haasteellista (se keskittymiskyky...). En tehnyt mitään sen ihmeempiä kuin kontaktiharjoituksia sekä muutaman jättävän liikkeen (istu + maahan). Molemmissa lelupalkka. Ihmeen hyvin malttoi ja otti ihan kivasti kierroksia juuttipatukasta sekä narupallosta. Lisäksi rutkasti saalisleikkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti