jackpot

Huhhuh, mistähän sitä aloittais...

MEJÄ-koe, koepaikkana Salusjärven leirikeskus Orimattilassa. 4 tuomariryhmän koe, mikä käsitti tällä kertaa 22 koiraa. Päivä starttasi klo 7 rekisteripapereiden + rokotustodistuksen tarkistuksella. Seuraavaksi koejälkien arvonta. Arvalla jälki nro 9, mikä tuomariryhmässämme (tuomarina kokeen ylituomari Pasi Kemppainen) kolmantena ja itsellä opastus jäljellä nro 8. Tämän jälkeen suoritettiin laukauksensietotesti, mikä läpäistävä, että saa luvan jatkaa maastoon. Testiin mentiin 6 koiran ryhmissä. Koirat kiinni niille osoitettuihin paikkoihin (puihin) 6 m jälkiliinalla. Tuomarin merkistä ohjaajat pois koirien luota, eikä mitään saa sanoa tms. Siirtyminen n. 25 m päähän, tuomarien selän taakse. Yksi heistä ampui haulikolla laukauksen ilmaan. Kaikki kokeen koirat läpäisivät testin. Sitten Hautjärven suuntaan, missä meidän tuomariryhmän jäljet.

AVO-koejälki on sen 900 m pitkä ja vanhentunut vajaan vuorokauden (22 h), kun veretys tehty edellisenä päivänä klo 13.20 ja jäljelle lähdettiin klo 11.10. Keltsi oli yli-innokas, kun laitoin jälkivaljaat ylle, nappasin liinan matkaan ja odottelin hetken tuomaria sekä opasta hiekkatiellä. Mietin huolissani, millaista haipakkaa maastossa mahdetaan mennä (tuomari huomauttaa vain kerran vauhdista). Mutta välittömästi rauhoittui, kun pääsi hommiin. Jälkeen kului aikaa n. 22 minuuttia. Teki tosi tarkkaa työtä ja tarkisti jälkeä, mutta hukka ei perinyt meitä missään. Kakkososuudella ajauduttiin vanhan piikkilanka-aidan väärälle puolelle ja meinasi jo iskeä paniikki ohjaajalle, mutta suotta. Ei häiriintynyt katkoksesta, vaan jatkoi matkaa kuin juna. Kakkoskulma mentiin oikoen merkkaamatta.

Mietin suorituksen jälkeen, että "ihan hyvä" ja hyväksytty tulos varmaan saadaan, hyvässä lykyssä jopa AVO2. Ennakkoon olin psyykannut, että tavoite = hyväksytty tulos ja kaikki siitä yli = tavoite ylitetty. Salaisimmissakaan haaveissa en uskaltanut toivoa sen enempää. Viralliset arvostelut jaetaan vasta kokeen päätyttyä. Tuomarit aloittivat nollatuloksista, sitten kolmoset, kakkoset jne. Keltsin arvio odotti vaan lukemistaan... Pommi oli melkoinen, kun kuulin tuloksen - AVO1 ja 47 pistettä!!! Jotenkin en vaan vieläkään voi uskoa tapahtunutta todeksi, mutta pakko kai se on, kun tuo arvostelupöytäkirja tuossa vieressä lojuu. Se kertoo seuraavaa osa-alueittain (suluissa maximipisteet):

Koesuorituksen arvostelu
a) jäljestämishalukkuus 6 (6)
b) jäljestämisvarmuus 11 (12)
c) työskentelyn etenevyys 10 (10)
d) lähtö, kulmaukset ja makaukset 12 (14)
e) käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
f) yleisvaikutelma 5 (5)

Laukauksen sieto: HYVÄKSYTTY
Pisteet 47
AVO 1

Lisäksi jokainen koirakko saa tuomarilta sanallisen arvostelun, mikä kuului meillä näin:

Maavainuinen, jälkitarkka koira ohjataan hyvin ensin alkumakuun tutkintaan ja sitten jäljelle. Kaikki osuudet edetään maastoon sopivaa kävelyvauhtia. 2. osuudella 2 pientä tarkistuslenkkiä, 3. osuudella 1 tarkistus. Molemat kulmat jäljen mukaisesti. 1. makuun osoittaa, 2. makuu sisäkautta ohi. Kaadolle epäröimättä, sitä tutkimaan jääden. Erinomainen suoritus aloittavalta jälkiparilta, jonka ohjaaja luottaa täysin koiraansa.

Koe oli samalla Orimattilan Kennelkerhon mestaruuskoe. Keltsi palkittiin AVO-luokan parhaana koirana. Lisäksi jokainen tuomari jakoi kannustuspalkinnon valitsemalleen koiralle omasta ryhmästään. Keltsi sai oman ryhmänsä palkinnon. Perusteluissa kuului mm. sanat: yhteistyö, harjoittelu sekä kokeeseen tulon oikea-aikaisuus. Tuntui kyllä ihan hemmetin hyvältä.

Nautitaan nyt hetki. Eläinten kanssa on kuitenkin oppinut sen, että harvoin on seesteistä, ennemmin ylä- ja alamäkeä. Toisaalta onnistumiset tsemppaa kovasti treenaamaan sekä jatkamaan eteenpäin. Nyt tiedän, mitä osa-alueita (ne kulmat) meidän pitää erityisesti treenata. Katse siis uusia haasteita kohti, jotka tässä lajissa tosin menevät ensi kevääseen (koemielessä). Nöyränä voi vaan kiittää pääosan esittäjää (Keltsi) sekä kaikkia meitä eteenpäin kannustaneita ihmisiä!