Elämää remontin keskellä

Eilinen eksyminen taisi säikäyttää Keltsi Keltsiläisen? On nimittäin kyhnännyt sen jälkeen hyvin tiukasti meidän jalassa kiinni ja päiväunillekkin piti päästä tupaan (ennenkuulumatonta!), vaikka ulkona oli varsin hieno keli. Noh asioilla on hyvät ja huonot puolensa, niin myös tällä. Hienoa, että a) otti opikseen b) on laumaviettiä ja c) ollaan tärkeitä koiralle. Mutta... Huonompi homma minusta se, että meillä on käynnissä projekti nimeltä talon maalaus. Huoh. Rekisteritiedoissa värin kohdalla lukee black & tan, mutta minun mielestä siinä pitäisi lukea black & tan & traditional red. Se on paljon todenmukaisempi väritys ainakin tällä hetkellä. Perinnepunainen on talon uusi väri ja sävy sävyyn on myös talossa asusteleva koira. Väriä löytyy ainakin hännästä, nenästä ja tassuista. Koiraa itseään se ei kyllä haittaa yhtään, vaan kaaoksen keskellä on kiva elää ja ottaa vaikka pienet tirsat (ks. vaikka oheinen kuva).

Tarinan opetus on se, että mikäli omistaa uteliaan airiksen, joka haluaa olla kaikessa mukana, kannattaa sille hankkia hoitopaikka tällaisten projektien ajaksi...

Ja kaiken kruunuksi ehti sitten vielä käydä piehtaroimassa jossakin,minkä alkuperästä en ihan varma... Jos en tietäisi, että ranchilla ei yhtään lehmää, uskaltaisin väittää, että niiden jätöksissä pyörinyt. Mutta tiedän, ettei tämä mahdollista, joten alkuperä täysin tuntematon. Hyväntuoksuisella aloe vera -shampoolla yritin pestä, mutta ei tuo hajuhaitta täysin kadonnut. Wunderbaum pantaan kiinni vai suihkutettavaa deodoranttia? Varokaahan sisarukset sunnuntain pentutreffeillä...