Kovan päivän ilta

Huhhuh, mistähän sitä alottais...

Aamukymmeneltä startattiin kohti Inkoota ja pentutreffejä. Kun pästiin perille, Cilla oli jo tullut sekä paikalla tietysti talon kalustoon kuuluvina äitimuori-Hippa ja velipoika-Otto (plus aussit!). Odoteltiin hetki muuta porukkaa (Rytmi & Korppu) saapuvaksi ja lähdettiin sitten tallomaan pihapiiristä löytyvään metsään kaistale, missä tarkoitus kokeilla esineruutua. Meille elämän ensimmäinen kerta ja sen huomasi. Ei vielä osattu hommaa, minä varmasti kaksikosta vielä vähemmän. Ensimmäinen esine oli keltainen vinkulehmä, mutta se ei ollut riittävän kiinnostava tähän hommaan (tottiksessa toimii). Löysi kyllä, mutta eipä kiinnostanut pitkään suussa kanniskella tai tuoda. Vaihdettiin narupalloon, joka olikin sitten huomattavasti mielenkiintoisempi ja sen toi jopa takaisin. Koiran ohjaaja oli vielä aika hukassa harjoittelussa, eikä oikein tiennyt, miten toimia, kannustaa tai kiittää. Tämän jälkeen päätettiin laskea sisarukset leikkimään keskenään. Olin pöyristynyt, miten Keltsi Keltsiläinen suhtautui sisaruksiinsa. Hippa & Otto tuttuja ja ihan ok, mutta muuten järjesti sellaisen härdellin, että joutui ulkotarhaan jäähylle Kusti seuranaan. Joukkoon liittyi vielä Tiuku, joka myöskin kovapäisempää sorttia, joten Keltsi sai pysytellä aidan takana. Ihan uskomatonta Keltsissä, koska on tosi avoin sekä sosiaalinen koira kaikin puolin. Toisaalta on kyllä ollut pentueen pomo eli oliko porukan päällepäsmärille liikaa, kun sisarukset kasvaneet isoksi ja omaa tahtoa myös niiltä löytyy? Vai vaan liikaa airiksia yhdellä kertaa? Ehkä. Sai sitten olla arestissa siihen asti, kunnes jäljellä Hippa & Otto ja homma sujui taasen ihan hienosti, vaikkakin Otolle myös tuntui pitävän "kovaa jöötä"...

Inkoosta ajeltiin suoraan Hollolaan ekoihin Hollolan toko-kurssin treeneihin. Meitä oli paikalla 7 ja porukka jaettiin kahtia. Teemana ruutu ja seuraaminen. Oma ryhmä meni ekana Oilin oppiiin ulkokentälle treenaamaan ruudun alkeita. Ruudun opettamiseen on monta eri tapaa, mitkä käytiin ne läpi. Tärkeintä olisi saada koira ajattelemaan itse, mitä tekee (oikea paikka ruudussa jne.). Tämän jälkeen lähdettiin kokeilemaan ruutua vaiheittain.

1. Ohjaaja vei lelun ruutuun "hetsaten" matkalla niin, että koira varmasti näki sen. Paluu takaisin koiran luo ja lähetys ruutuun sekä lelun tuominen takaisin ohjaajalle, minkä jälkeen leikkittiin lelulla.
2. Koiran ohjaaja meni ruutuun ja namun kanssa kutsui "ruutu" sekä ohjasi namun avulla koiruuden heti oikeinpäin ruutuun seisomaan. Sitten kehuja "Hyvä! Tämä on ruutu" jne. ja kädellä näytettiin koiralle oikeaa kohtaa ruudussa sekä palkattiin ruudun sisällä, kun seisoi paikoillaan oikeassa kohdassa.
3. Ohjaaja meni ruutuun yksistään, kyykistyi ja taputteli oikeassa kohdassa maata käsillään sekä hetsasi taasen koiraa "Ruutu... Tässä on ruutu", minkä jälkeen paluu koiran luo ja lähetys matkaan. Ja pallo heitettiin palkaksi välittömästi, kun koira oli oikeassa kohdassa ruutua.
4. Lopuksi vielä paluu vaiheeseen yksi eli lelun vieminen ruutuun ja lähetys. Loppuun helpoin sekä kivoin ja toisaalta vauhtiharjoitus, kun lelulla irtoavat parhaiten.

Jokaisessa vaiheessa Oili piti koiraa kiinni, eikä lähdetty ahnehtimaan samalla kertaa muuta (perusasentoa, paikalla pysymistä tms.), vaan keskityttiin pelkästään ruutuun lähettämiseen sekä oikeaan paikkaan sen sisällä. Pitäisi muistaa kaikessa muussakin treenaamisessa, että liikkeet koostuvat aina useasta pienestä palasesta ja niitä palasia nimenomaan pitäisi treenata kuntoon. Yhdistäminen kyllä sitten aikanaan onnistuu. Toistemme suorituksia seuratessa tuli todettua, että oikeanlainen kehuminen on todella vaikeaa. Samoin palkkauksen (erityisesti pallo) oikea-aikaisuus. Keltsi oli kokeillut tähän mennessä pari kertaa namupalkalla (namu kuppiin) vaihetta yksi, mutta honasi homman nyt ihan eri tavalla. Nuo harjoitukset, mitä vielä eilen tehtiin ovat sellaisia, että niitä voi tehdä vaikka ihan pikkupennun kanssa, kun perustuvat leikkiin.

Toinen teema oli seuraaminen Markon opissa (halli). Tässä harjoituksessa kantava ajatus koiran aloitteellisuus. Koira pitäisi saada oivaltamaan "Oikea seuraamispaikka on paras paikka" kulkea ja hakeutumaan itse siihen. Näin seuraamisesta tulee paljon parempi kuin niin, että ohjaaja käskyttää. Edettiin vaiheittain ja jokaisen koiran tason mukaan. Aluksi otettiin pari perusasentoa sekä pätkä seuraamista, että Marko näki, mikä on lähtötilanne. Keltsin kanssa tehtiin sitten seuraavat harjoitukset:

1. Kontaktiharjoituksia perusasennossa eli käsky "Seuraa", eikä liikuttu yhtikäs mihinkään. Tärkeintä oli koiran kontakti ja samalla oma katse eteenpäin (ei alas vasemmalle koiraa kytäten).
2. Lisättiin haastekerrointa eli Marko "häiriköi" vieressä ja koiran säilytettävä yhä kontakti
3. Seuraavassa vaihessa kävelin hallia ristiin rastiin antamatta mitään käskyä tai huomioimatta koiraa mitenkään. Oma katse kulkusuuntaan (yhtään koiraa vilkuilematta) ja muutama namu vasemmassa kädessä. Marko oli "silmät" eli seurasi koiraa ja käskytti suuntaa, mihin minun pitää kävellä. Aikansa Keltsi käveli pitkin seiniä noukka maassa mielenkiintoisia hajuja haistellen, kunnes alkoi ihmetellä "Mitä hittoa tuo emäntä puuhaa.?". Ja kas kummaa sieltä se vaan ilmestyi juuri oikeaan paikkaan rinnalle kävelemään, mistä sitten hirmuiset kehut ja namu. Tätä voi myöhemmin vahvistaa niin, että alkaa jutella koiralle kävellessä "Hyvä... Seuraa... Hyvä..." kun tulee siihen rinnalle kävelemään. Näin oppii yhdistämään myöhemmin käskyn tekemiseen.
4. Lopuksi harjoiteltiin vielä oikeanlaista leikkimistä (tahtoo nuo leikit mennä yli, kun innostuu liikaa), koska tuolle taisteluleikit mieluisia ja niitä kannattaa hyödyntää myös monen liikkeen opettelussa. Marko repi ja retuutti Keltsin kanssa narulelua. Päätti sitten aina, koska leikki loppuu ja odotti, että Keltsi rauhoittui (sehän tunnetusti ottaa kierroksia repimisestä). Kun oli ihan rauhassa (sai pitää lelua yhä suussa, mutta ei yhtään repiä tai jäystää) leikki taasen saattoi alkaa uudelleen. Helponnäköistä, kun sen osaa.

Ja välitön palkka sekä bileet pystyyn näissäkin harjoituksissa heti, kun onnistumisia tuli. Kovan päivän ilta, lopen uupunut olo ja päässä tietoähky, mutta kyllähän kannatti osallistuminen. Miksi ihmeessä tällaiseen oppiin ei ole voinut päästä jo siinä vaiheessa, kun pikkukoiran kanssa on tokoilun aloittanut?! Saattaisi olla nyt monessa kohtaa helpompaa. Tosin kouluttajakaksikko treenaa itse "hieman" korkeammin tavoittein (EVL & TVA => maajoukkue), mutta ajattelemista sekä ideoita tuli kyllä ihan tavallisllekkin harrastajalle.

Lopuksi Marko näytti meille vielä maajoukkueleireillä paljon käytettyä häriötreeniä. Bulmastiffi Gala (porukan kokenein ja rauhallisin) otettiin esimerkkikoiraksi. Emäntä-Maarit komensi koiran maahan ja meni n. 10m päähän seisomaan. Marko pyöri koiran ympärillä häiriköiden ja yritti saada sitä nousemaan. Meni jopa viereen perusasentoon ja antoi istu-käskyn. Maarit tahollaan vahvisti maahan-käskyä Galalle, joka malttoikin loistavasti mielensä. Harjoitus päättyi niin, että Maarit palasi koiransa viereen ja tyrkkäsi (sanamukaisesti) siinä seisoneen Markon siitä sivuun. Vahvistuksena koiralle siitä, että emännän sana on aina vahvin.

Keskiviikkona jatketaan harjoituksia. Yritän kirjoitella näistä toko-treeneistä tarkemmin, koska asiaa tuntuu tulevan todella paljon ja vielä sellaista, minkä haluan muistaa itse myöhemminkin. Parasta siis kirjata kaikki jutut mahdollisimman tarkasti ylös niin ei tarvi jälkeenpäin muistella, että mitähän me oikein tehtiin ja miten tehtiin...