Häppi pöörttei tuu juu, häppi pöörttei tuu juu...

Valtaisat onnittelut maailman hienoimmalle koiruudelle, joka täytti tänään vuoden!

Juhlapäivän iltaa vietimme HOTin toko-treeneissä. Teemana tällä kertaa idari sekä luoksetulo (plus jättävät liikkeet siinä). Miksi idari, koska se on ajankohtainen vasta EVL-luokassa? Noh juurikin sen pidemmälle ajattelemisen takia. Tuon opettelemalla onnistuu kaikki alemmissa luokissa tarvittavat liikkeet. Oili oli työkiireiden vuoksi estynyt, mutta Maria tuurasi. Treenasimme hänen kanssa luoksetuloa ja Markon kanssa idaria, samalla ryhmäjaolla kuin viimeksikin. Koira kerrallaan ja luonnollisesti kunkin lähtötason huomioiden.

Yksi iso oppi tällä kurssilla on ollut itselle se, että aina pitäisi tehdä mielikuvaharjoittelua, miltä haluan valmiin liikkeen näyttävän. Ja tämän jälkeen miettiä, mistä osa-alueista kyseinen liike koostuu ja treenata niitä sitten yksittäin.

Luoksetulossa otimme Keltsin kanssa kolme vaihetta:

1. Koiran jättäminen perusasentoon. Ohjaaja siirtyy koiran luota ja kääntyy "koeasentoon" => Ei kutsu koiraa, vaan vahvistaa käskyä "Hyvä... Istu... Hyvä" tms. => paluu koiran sivulle ja välitön palkka
2. Liikkeestä seis. Avustaja pitää koiraa ja ohjaaja kävelee 20m päähän => Luoksekutsu => Käsimerkillä pysäytys, pallo kyseisessä kädessä => ja välittömänä palkkana pallon heitto koiran taakse, kun pysähtyy käden noustessa.
3. Vauhtiharjoitus. Avustaja pitää koiraa ja ohjaaja kävelee 20m päähän => Luoksekutsu => palkkana pallo ohjaajan jalkojen välistä hänen selän taakse

Malttia, malttia, malttia on suurin juttu, mitä minun pitää muistaa. Ei kannata ahnehtia siirtymällä aina 20m päähän ajatellen, että "Kyllä se siellä pysyy. On aina ennenkin pysynyt". Nyt nimittäin nousi ja lähti luo. Tehnyt sen virheen, että harjoitellut luoksetuloa liikaa kokonaisena liikkeenä. Odotti käskyä "Tule", mitä ei sitten tullutkaan. Pitää muistaa helpottaa tarvittaessa harjoitusta, että tulee mahdollisimman paljon onnistumisia. Ja toisaalta vaihdella matkaa, kestoa, toteutustapaa yms., ettei ala ennakoida. Eli treeniä, treeniä, treeniä pätee myös tähän.

Maria näytti myös muutaman leikin, mitä hyödyntää pysäyttävien liikkeiden harjoittelussa. Esim. lelun kanssa koiran edessä leikittäen ja siitä sitten käsky "maahan" tai "istu". Palkaksi leikkiä ko. lelulla. Tämän avulla saa sitä vauhtia esim. maahanmenoon. Ovat koiran mielestä mukavia ja toimivat taatusti liikkeiden harjoittelussa. Samoin sisällä opettamalla koira kiertämään esim. tuolia, on helppo harjoitella pysäyttäviä käskyjä.

Idaria olemme jonkin verran tehnyt, mutta sillä perinteisellä ja ehkä yleisimmällä talvalla (seuraamisesta koiran jättäminen, ohjaaja kävelee ringin, namupalkka koiralle suuhun ja matka jatkuu seuraten), vaan tämä ei välttämättä hirmuisen pitkälle kanna. Käytiin läpi vaihtoehtoisia tapoja sekä sitä, miten hyödyntää lelupalkkaa.

Keltsin kanssa harjoiteltiin istumista ja maahanmenoa seuraavasti:

1. Maahan. Ohjaaja käskee koiran maahan ja siirtyy muutaman metrin päähän koirasta => Pallo muutaman metrin päähän koirasta (näkyville), mutta ei saa ottaa sitä ilman lupaa => Kunnon kontakti ohjaajaan => vapautus (ohjaaja lähtee juoksemaan palloa kohti yhdessä koiran kanssa) ja tämän jälkeen leikittiin yhdessä pallolla.
2. Istu. Toteutus aivan vastaavalla tapaa kuin maahanmenossa.

Ideana tässä palkan laittamisessa maahan näkyville on se, että koira ei kyttää ohjaajan jokaista liikettä, vaan malttaa odottaa paikoillaan, vaikka oma ihminen kulkisi missä. Keskittyy palkkaan, minkä näkee ja odottaa lupaa sen ottamiseen. Tämä harjoitus toimii toki myös namulla ihan samalla tapaa.

Pallo on kuitenkin Keltsille "se kova juttu", joten valittiin se namupalkan sijaan. Kieltämättä mietin, mitähän tästä mahtaa tulla, koska leluilla kyllä leikitty, mutta niiden ottamiseen ei ole tarvinut lupaa odottaa (vrt. ruoka). Mutta ihan uskomatonta, että meidän pallohullu koira kesti nahoissaan, vaikka Marko kävi laittamassa narupallon sen näkyville maahan! Jatketaan tätä harjoitusta ihan varmasti. Ensin avustajan kanssa niinkuin tänään. Myöhemmin sitten isompi lenkki koiran ympärillä kiertäen (avustaja yhä matkassa), seuraavassa vaiheessa pääsen laittamaan pallon itse paikoilleen (ja liikkumaan) ja loppupelissä voin sen jopa heittää itse koiran viereen.

Seisominen on ollut pysäyttävistä liikkeistä meidän kompastuskivi. Ei lähdetty sotkemaan sitä idariin nyt lainkaan, vaan harjoiteltiin erillisenä. Ihan pieniä pätkiä koiraa seurattaen, mistä käsky sekä myös itse peruuttaen ja siitä sitten seis.