Yöttömän yön juhla on onnellisesti takana. Olimme ihan kotosalla sekä mökillä, hyvin rauhallisesti ja suht pienellä porukalla. Treenimielessä emme ole tehneet yhtikäs mitään, vaan nauttineet vapaasta. Sauna, uiminen, kokko, hyvä ruoka, vähän juomaa jne. Tylsistyminen ei ole kuitenkaan päässyt iskemään koiruuteen, siitä piti huolen koirakaverit, joita oli molempina päivinä. Aattona jämtiherra Aku ja eilen kk-mäykkypoika Veikko. Täytyy kyllä molemmille koirille nostaa hattua, miten hienosti jaksoivat Keltsi Keltsiläisen rallatusta. Varsinkin Aku, jota Keltsi yritti astua ihan koko illan! En tajua, mitä neidin päässä liikkui, kun Aku vielä kaiken lisäksi selvästi vanhempi koiraherra (9v)?! Mutta Aku on varmasti maailman rauhallisin metsästyskoira, eikä höntyile mistään, joten ei syttynyt sotaa tuostakaan.
Uusi viikko pyörähtää pian käyntiin ja puuhaa onkin taas useampana iltana. Tokoilua ma, ke ja su. Ti menen itse oppimaan jälkiteoriaa eli kartan sekä kompassin käyttöä. Voi kouluttajaparkaa, jos meinaa oikeasti minut saada moiset kapistukset oppimaan. Treenijälkiäkin pitää taasen värkätä niin ja sitä surullisenkuuluisaa (ainakin vielä) esineruutua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti