Lahjattomat treenaa

Sitä meidän on todellakin tehtävä, jos meinataan esineruutu joskus vielä oppia. Huh, miten vaikea juttu! Tänään oli jälkikurssin virallinen viimeinen kerta (vaikkakin ohjatut treenit jatkuvat kesän yli) ja oltiin Tillolan kodalla opettelemassa esineruudun alkeita. Noh eilen Inkoossa saatiin onneksi ensikosketus siihen, mitä tuleman pitää. Aluksi nähtiin mallisuoritus HK3-koulutustunnuksella kisaavan aussin esittämänä. Hienosti löytyi kaksi hanskaa sekä yksi lasten kenkä 50x50 kaistaleelta. Tämän jälkeen alettiin kokeilemaan jokainen vuorollamme. Esineenä käytettiin sekä koirien omia leluja että yhteiskäytössä ollutta hanskaa. Tehtiin harjoitus aivan samalla tapaa kuin Katjankin kanssa eilen. Oltiin vuorossa toisena ja tänään ei vaan edes narupallo ollut riittävän kiinnostava esine. Tai no juu kokeiltiin vaihtaa se sitten tuohon hanskaan niin Keltsi toi sen narupallonsa maastosta... Huoh.

Keltsin kohdalla alettiin ihmetellä, mikä kumma vetää koiria magneetin lailla kaistaleen vasenta reunaa kohti. Pari porukasta lähti katsomaan niin kas kummaa siellä oli peuran kallo! Ei mikään megavanha edes, mutta mukavasti mädäntynyt. Ei lienee ihme, jos koirien nenään tuli joku kiinnostavampi haju kuin omat lelut tai esineet? Ja nosti kyllä entisestään tuon aussin osakkeita, että keskittyi tekemiseen, vaikka varmasti hajut sitäkin haittasi. Vaihdettiin tämän jälkeen kaistaleen paikka kokonaan toiseen ja jatkettiin loppujen koirien kanssa siellä. Jäin muutenkin miettimään, olikohan turhan haastava maasto noviiseille tuo, kun siellä pari kertaa viikkoon pyörii jälkitreenit ja esim. veren haju säilyy maastossa 5 viikkoa? Ehkä meidän ainakin parempi aloitella ihan kotomaastoissa, mitkä tunnetaan kuin omat taskumme ja tiedetään, jos jossakin jotain häiriötekijöitä. Samoin sitä voisi myös kokeilla, miten reagoi, jos lenkkipolun varteen salaa tiputtelee erilaisia esineitä ja kävelee samaa reittiä takaisin. Samaa pitäisi alkaa tehdä myös keppien kanssa, jotka on muhinut pyykkikopassa ties miten pitkään.