Onnellinen on se koira joka on tarpeeksi tottelevainen että voi elää vapaana.

Niinhän se varmaan menee, joten pistetään nyt paukkuja tottelevaisuuteen, kun se mahdollisuus kerran suotu. Tokokurssilla oli liikkeistä vielä jäljellä hyppy sekä kaukokäskyt. Molemmissa luonnollisesti alkeita taasen.

Hyppy liikkeenä kuullostaa yksinkertaiselta, mutta hyppytekniikoita on monenlaisia ja valitettavasti läheskään kaikki ei niin hirmuisen hyviä. Tällä erää keskityimme nimenomaan hyppäämiseen, emme hypyn jälkeiseen tekemiseen (seisominen, hyppy takaisin ohjaajan luo tms.). Harjoittelimme alkeita seuraavasti:

1. Viedään lempilelu esteen taakse. Vaihtoehtoisesti a) jätetään koira esteen eteen (jos pysyy paikoillaan), b) käytetään avustajaa tai c) viedään lelu yhdessä koiran kanssa. Riittävän kauas, että koira varmasti näkee lelun ja saadaan vauhtia sekä eteenpäinpyrkimystä (tai mikä termi nyt koirakielessä käytössä onkaan?) > Paluu takaisin lähtöpisteeseen ja siitä sitten käsky "Hyppy". > Hirmuiset kehut ja ohjaaja menee koiran luokse esteen taakse leikkimään lelulla.
2. Vastaavasti kuin kohta 1., mutta ei viedäkään lelua, vaan ohjaaja käy taputtamassa maata esteen takana (ruudun tapaan) ja "hetsaa" siinä samalla vähän koiraa juttelemalla sille. > Palkka heittämällä pallo. Tässä tärkeää oikea-aikaisuus eli pallon pitäisi lähteä ohjaajan kädestä, kun koira hypyssä. Ei yhtään sen jälkeen. Kannattaa käyttää apuohjaajaa palkkaamisessa, jos tuntuu hankalalta.
3. Vastaavalla tapaa, vaan ei käydäkään enää maata taputtelemassa > annetaan "Hyppy"-käsky > palkka samalla tapaa kuin kohdassa 2.

Kaukokäskyissä pohjatyö rakennettava yhtä huolella kuin tunnarissa. Muutoin tulee myöhemin hankaluuksia. Tässäkin harjoittelimme ihan perusteita seuraavasti:

1. Maahan <-> Istu <-> Seiso -käskyt > Ohjaaja seisoo koiran edessä, hyvin lähellä > Koiran on pysyttävä paikoillaan tai mielummin peruutettava asentoa vaihdettaessa, ei missään nimessä saa liikkua yhtään eteenpäin (kokeessa kuitenkin tahtoo käydä niin). Namupalkka tässä paras. Tarvittaessa voi käyttää lautaa tms. etujalkojen edessä maassa, että pystyy helpommin seuraamaan, miten koira pysyy paikoillaan.

Hyviä vinkkejä tuli "kaukojen" treenaamiseen muutenkin.

1. Maahan -> Istu käskyihin saa vauhtia niin, että antaa käskyn ja käyttää alusta asti sitä käsimerkkiä, mitä aikoo jatkossakin käyttää. Mutta samaisessa kädessä onkin namu, minkä heittää koiran taakse samalla hetkellä, kun se nousee istumaan.
2. Samoin maahan -> seiso käskyssä ei tarvitse kiinnittää huomiota koiran suoruuteen, jos haetaan vauhtia. Ei haittaa, jos takapää siirtyy hieman sivuun, jos hypähtää makuulta suorille jaloille seisomaan. Marko näytti myös, miten jalkaa voi hyödyntää apuna liikkumisen kontrolloinnissa siinä vaiheessa, kun käsimerkit ottaa mukaan.
3. Näissä "kaukoissa" ylipäätään kannattaa palkata koiraa sen taakse, kun tekniikka kunnossa ja haetaan vauhtia.

Paikalla oli yhteensä vain 5 koirakkoa, joten tämän illan harjoitukset etenivät normaalia nopeammin. Lopuksi saimme mahdollisuuden nähdä, miten SM-kisoihin valmistautuvat koirat Meg & Flu toimivat treeneissä. Ensin Oili & Marko näyttivät häiriöharjoituksia Megin kanssa. Oili jätti koiran istumaan sekä maahan ja Marko teki kaikkensa saadakseen koiran huomion itselleen (meni jopa koiran viereen perusasentoon käskyttämään). Ei onnistunut! Seuraavaksi Marko näytti Megin kanssa noutoa (narupallo oli muuten vaihtarina ihan samalla tapaa kuin maanantaina harjoiteltiin, joskin Megin vauhti oli hieman erilaista, heh) ja lopuksi vielä oman koiransa Flun kanssa luoksetuloa sekä siinä pysäyttäviä liikkeitä (ehkä nopein bortsu, mitä olen eläissäni nähnyt, mutta silti toimi jarrut, joskin liukuin mahallaan maata pitkin kuin pulkka, kun täydestä vauhdista sai maahan-käskyn). Kisaterässä olevia koiria seuratessa aukeni kyllä se maailma, että on mahdotonta yhdessä ja samassa treenissä treenata sekä tarkkuutta että vauhtia. Sarjassa suuret, mutta yksinkertaiset opit, vaikkakin kyseessä miten valmis koira tahansa.

Vierailevana tähtenä katsomon puolella oli tällä kertaa mukana myös Huotarin Pete, jolta saimme hyviä kommentteja aktiivisen agilitykisaajan näkökulmasta. Ja Pete toimi tarvittaessa myös apuohjaajan roolissa.